Himos Epic MTB hikeä, herkkua ja hopeaa – XC Party Master Susannan reissurapsa
Kisaan lähteminen mietitytti. Jostakin syystä parisen viikkoa oli ollut väsynyt olo ja sykkeet vähän koholla. Sekä juoksu että pyörä olivat kyllä kulkeneet testilenkeillä, mutta kesän rasitukset tuntuivat kropassa. Kisaton kesä antoi mahdollisuuden hurvittelulle tunturissa polkujuoksun ja muun polkukemuilun merkeissä. Kevensin siis kovemmalla kädellä reenejä, ja viikon vedotkin jätin tekemättä viikolla nuutuneen olotilan vuoksi.
Vielä perjantaina kuulostelin oloani. Tuskastutti, sillä tätä suosikkitapahtumaa olin odottanut jo vuoden! Perjantaiaamuna lähdin kokeilemaan pari Stravapätkää, koska tuntemus olosta ei aina kohtaa päivän kunnon kanssa. Tein enkkani, ja ajattelin, että se oli siinä. Nyt mennään, eikä jahkailla!
Monesti 95% on just hyvä
Vaikka miten tietäisi, millä sykkeillä tulee ajaa, tuli toisinaan mentyä vähän liian kovaa. Silloin helposti alkaa meno tökkimään, ja se vasta kuluttavaa onkin. Monesti rennon kovaa, ei täysiä menemällä pääsee nopeamminkin, taloudellisemmin ja vähemmillä virheillä. Lisäksi jaksaa pidempään väsymättä.
Erikoiskokeiden pituudet vaihtelivat 1,5 kilometristä vajaaseen 6 kilometriin. Minulle myrkkyä. Ylipäätään kisan tyyppi ei ole minun menolleni mitenkään sopivaa. Paljon helpompaa on paahtaa samoilla vauhdeilla 4-8 h, mutta kisaformaatti on ehdottomasti hauskin!
Niinpä tämä on kisa, jota en halua missata – ainutlaatuinen Suomessa! Lisäksi Himos Epicissä joudun niin epämukavuusalueelleni! Tämän takia kesän viimeisenä kuukautena tulikin ajettua Strava-segmenttejä Himoksen lähestyessä…
Hyvällä porukalla ajamista, mahtavia teknisiä polkuja, reitit ja huollot. Onko hauskempaa tapaa viettää viikonloppu?!?
Tällä kertaa en vaan varmistellut voittoani toisena päivänä, vaan yritin ajaa ehjää ajoa ja ajaa takaa edellä ajanutta naista. Voi vitsi, miten hauskaa!
Minua motivoi se, kun joku on ajanut kovempaa! Ja tiedättekö mitä? Tämä motivaatio säilyy nyt siihen saakka, että kohtaan Jenni Korhosen uudemman kerran – hän nimittäin vei voiton vahvalla ajamisella ja hienolla ajotaidoillaan. Onnittelut vaan Jennille, ja kiitos motivaatiosta! Nyt täytynee lähteä harjoittelemaan… 😀
Taidan kuitenkin ottaa iisisti, ja ehkä vähän jopa levätä ennen seuraavaa kovempaa settiä.
Kiitos Himos Epic, ensi vuonna uudestaan!
P.S.
Olen muuten koutsina Jyväskylän XC Party klubilenkeillä ja Vuokatti Ski Campilla! Lähde mukaan!
