Luksusloma Saimaan ympäri! XC Party Master Susanna pyöräili 930 km ja kuusi päivää

Alunperin suunnitelmissani oli lähteä kesäloman alun kunniaksi juoksuöverille pohjoiseen, mutta kiitos tapaturma-alttiuteni, könysin muutama päivä ennen lähtöä ja nyrjäytin nilkkani. Mitäs sitten? Vapaat anottu perheeltä, lapsenvahdit järjestetty. En kai voi jättää tilaisuutta käyttämättä?

Mitä voi tehdä, jos ei voi kävellä/ juosta? Harkitsin uimaretkeä. Saaresta saareen uimalla? Miten saisin kuljetettua tavarani kuivana? Entäs melominen? Sääennusteet lupasivat kovia tuulenpuuskia. Ehkä ei kuitenkaan vesille. Maastopyöräilykään ei tullut kysymykseen kipeän jalan takia.  Entäs pyöräretki?!

Keskiviikkona kokeilin, miten nilkkani sekä vanha maantiepyöräni toimisi. Molemmat kestivät 100 kilometrin lenkin verran! Pyöräreissuun siis! Tuoreet ulkokumit alle, ja kaupasta satulatarakka sekä etutankolaukku. Keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna pakkaamista, ja torstaina puolen päivän aikaan hyppäsin pyöräni päälle.

En ole kovin hyvä suunnittelemaan, mutta mestari elämään hetkessä ja tekemään asioita ex tempore! Houkuttelin kaverini mukaan. Ensin pyysin häntä melontaretkelle, mutta ilmoitinkin suunnitelmien muuttuneen pyöräretkeksi.

Överikavereita aina tarvitaan

Ihana, sitkeä ja reipas Saara hyppäisi viikonloppuna pariksi päiväksi peesiin Mikkelistä tai missä sitten siinä kohta  viilettäisinkään. Saara on aivan mahtavaa retkiseuraa – ja varmaan ainoa, joka lähtee minun retkilleni mukaan uudestaan ja uudestaan! Mukavuudenhalu kannattaa unohtaa minun kanssani… miten se menikään, että onnellisuus löytyy kivun ja kärsimyksen välistä 😅.

Retkietapit

1. Päivä: lenkki Jyväskylässä 100km
2. Jkl-Toivakka-Kangasniemi-Mikkeli-Anttola 160 km
3. Anttola-Mikkeli-Ristiina-Savitaipale-Lappeenranta 140km
4. Lappeenranta-Imatra- museotietä Parikkalan- Punkaharju-Savonlinna 190km
5. Savonlinna-Sulkava-Puumala-Anttola-Mikkeli 160km
6. Mikkeli-Otava-Hirvensalmi-Joutsa-Rutalahti-Toivakka-Jyväskylä 170km

Toisena päivänä, eli ensimmäisenä varsinaisena retkipäivänä, pyöräilin Jyväskylästä pikkuteitä pitkin Toivakan, Kangasniemen ja Mikkelin kautta Anttolaan. Tarkoituksena oli pysähtyä syömään, mutta pakatessa ja pyörää säätäessä menikin yllättävän kauan.

Yövyin Anttolassa tätini luona, ja optimistisesti olin sanonut olevani perillä iltaseitsemältä. Sen verran tiukka aikataulu, että matkalla ei sitten pysähdytty kuin kerran täyttämään vesipullot. No, ei kyllä tehnyt mieli pysähtyäkään, kun vettä tuli taivaan täydeltä paria ensimmäistä tuntia lukuunottamatta. Tädin luona hyvää seuraa, ruokaa ja sauna! Kiitos ❤️!

Kolmantena päivänä ajoin vesisateessa ja tuulessa Lappeenrantaan. Lauleskelin, naureskelin ja nautin pyöräilystä. Satoi, mutta ei haitannut! Paitsi sen kerran, kun bussi yritti kiilata minut tyhjältä tieltä. Argh!!! Yleensä etenkin ammattikuskit väistävät kaukaa, mutta mukaan mahtuu kaikenlaista kuskia. Ikävä kyllä.

Perjantai-iltana saapuessani Lappeenrantaan meinasi tulla heikko hetki. Pyörähdin jo campingin respassakin. Oma saunavuoro ja telttapaikka olisivat maksaneet yhteensä 35€. Koin kuitenkin ostoskrapulaa, sillä olin joutunut ostamaan Ortliebin hienon, mutta kalliin etutankolaukun, jotta sain muutettua maantiepyörän retkipyöräksi. Sauna houkutteli, mutta toisaalta saisin kerrankin olla aivan yksin vielä hetken.

Jatkoin kuitenkin matkaani, nappasin Prismasta mukaan sushit, ja katsoin maastokartoista rauhallisen yöpaikan. Reilu kymmenen kilometriä kaupungista syrjään löytyikin kiva laavu järven rannalta. Hiekkatie oli hieman haastava ajettava maantiepyörällä, ja meinasin tässä vaiheessa jäätyä pyörän selkään. Saavuttuani laavulle yritin peseytyä, mutta ranta paljastuikin matalaksi ja mutapohjaiseksi. Sain kyllä hiekat pestyä, mutta olin aivan mutainen!

Puin kaikki mahdolliset vaatteet päälleni. Täytin makuualustan ja kömmin makuupussiin. Untuvatakin ja merinovillapaidan lisäksi minulla oli kaikki buffit päällä, hanskat, pitkät housut, vedenpitävät housut ja takki sekä hanskat. Paleli. Tärisin kylmästä. Ei tehnyt mieli syödä eikä juoda, mutta pakko. Ei se palelu muuten lopu. Tärinä jatkui, tunnin, sitten toisen. Harmitti; etten ollut mennyt leirinnän saunaan. Satoi edelleen. Enkä enää muutenkaan ehtisi.

Yhtäkkiä alkoi tuntua pientä lämmön tunnetta vatsan kohdalla. Mietin, että tältäkö se hypotermia tuntuu… ennen kuin nukahdin, oli jo melkein lämmin!

Yöllä heräsin mahtavaan kuoroon! Linnut lauloivat, aurinko paistoi, vaikka klo oli vasta kolme. Nautin olostani. Rakastan laavussa nukkumista – vaikka teltta olisikin lämpimämpi vaihtoehto. Laavusta näkee paremmin, eikä silloin ”sulje” luontoa ulos, niin kuin teltan kanssa.

Lauantaiaamuna pyöräilin takaisin Lappeenrantaan, jossa tapasin ystäväni Saaran. Jatkoimme yhdessä matkaa Imatran ja vanhan museotien kautta Parikkalaan. Vettä taas satoi, ja ikuinen retkikaverini kylmyys meinasi taas tulla kylään. Jatkoimme matkaa Punkaharjulle, jossa on mielettömän kauniit harjumuodostelmat. Alunperin olin lupaillut lyhyempää matkaa, mutta koska sää oli selkenemään päin, jatkoimme polkemista aina Savonlinnaan saakka. Löysimme kauniin ja rauhallisen telttapaikan läheltä Savonlinnan keskustaa.

Sunnuntaiaamuna heräsimme auringonpaisteeseen! Saatoin ehkä laittaa teltan kasaan, ennen kuin Saara varsinaisesti heräsi… nautimme pyöräreissun hienoimmasta pyöräsäästä polkiessamme Sulkavan kautta Puumalaan ja Pistohiekan kautta aina Anttolaan ja Mikkeliin saakka. Ajatuksena pyöräretkellä pysähdyn aina jäätelölle, mutta todellisuudessa jäätelöt jäivät tälläkin retkellä syömättä!

Mikkelissä pääsimme suvun mökillemme saunomaan. Saara lähti vielä iltajunalla takaisin kotiin, ja minä pystytin telttani mökin pihalle. Laskeskelin, että jos seuraavana päivänä ajaisin vähän rapsakamman siivun kotiin, saisin tonnin täyteen…

Yöllä heräsin kuitenkin kaameaan oloon. Oksetti. En voinut liikkua. Mietin, ehtisinkö avaamaan teltan vetoketjun ennen ylösantia. En ehtisi. En liikahtanutkaan. Yritin keskittyä siihen, että en oksentaisi. Edellisenä iltana olin palellut taas kerran, mutta tällä kertaa oli helle. Untuvatakista huolimatta oli kylmä.

Aamulla paha olo jatkui. Järkyttävä olo. Herättyäni kasasin nopeasti kamppeeni. Kävin uimassa. Ei auttanut. Oksetti. Palelsi. Lyhintäkin reittiä kotiin olisi vielä 130km matkaa. Minun olisi pakko olla kotona iltaan mennessä, sillä silloin lapset ja mies palaisivat, ja seuraavana päivänä mies olisi töissä. Ajatus bussista oli vielä kamalampi, kuin ajaminen pyörällä. Keräilin itseäni, pakotin syömään ja juomaan.

Lopulta oli pakko lähteä. Ensimmäiset 30km oli huteraa menoa. Oksetti. Valitsin hiljaisemman reitin. Kartan mukaan siitä tulisi samat 130km kuin menomatkalla Kangasniemen kautta, mutta tämä tie oli vielä rauhallisempi. Se sopi huteralle kuskille. Kolmenkympin jälkeen alkoi vähän tuntua paremmalta. Jes, elämä ehkä voittaakin!

Ehdin riemuita viitisen kilometriä, kunnes alkoi satamaan! Olin ehtinyt koko reissun aikana ajamaan kuivilla kengillä vain muutaman tunnin, ja nyt ne taas kastuisivat. Pysähdyin linja-autopysäkille. Sadetutka lupasi sadetta ainakin seuraavat neljä tuntia. No, mitä sitten! En minä sokerista ole!

Reitti Hirvensalmen kautta oli rauhallinen. Sateella ajaessa taivaalta tuleva vesi ei juuri kastele, vaan ennemminkin autojen päälle heittämä vesi. Jotta matkanteko ei olisi liian helppoa, päättyikin yhtäkkiä valitsemani reitin asvalttipäällyste! Liikennemerkki varoitti seuraavista 14km huonosta tieosuudesta. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Valitsin nauramisen!

Loppujen lopuksi kiertoreitti teki 40km lisälenkin, ja viimeisen päivän kilometrisaldoksi tuli 170km. Matka oli kieltämättä pitkä. Paha olokin meinasi välillä palata. Energiat loppuivat 50km ennen kotia ja vedetkin 40km ennen kotoa. Silti fiilis pysyi hyvänä.

Palelsi, ja jokainen ylämäki ilahdutti: mahdollisesti ylämäessä voisi hetkeksi tulla lämmin! Kuorivaatteista huolimatta olin likomärkä. En ollut varannut mukaani kengänsuojia, ja varpaani olivat aivan jäässä. Kokemukseni mukaan märät hanskat ovat kylmemmät kuin paljain käsin ajeleminen, joten pyöräilin ilman hanskoja. Myöhemmin kuulin, että tiskihanskat ovat kuulemma parhaat retkipyöräilyhanskat. Sen kokeilu jää seuraavaan kertaan!

Jyväskylää lähestyessä päähäni tuli ajatus, pitäisikö tehdä vielä pari mutkaa, niin saisin tonnin täyteen. Kotona kuitenkin odotti mies ja lapset ja kellokin lähenteli jo puolta yhdeksää. Lisäksi myöhemmin huomasin laskuvirheen, eikä neljänkympin lisälenkki olisi vielä täyttänyt tonnia.

Olipa ihanaa saapua kotiin! Kotona odotti rakkaan perheen lisäksi lämmin sauna ja sushia.

Huippureissu, aivan mahtavaa seuraa, sekä arvon yksinäisyys että Saaran seura! Näitä lisää!

 

Tavarat matkalla:

• pyöräilyvaatteet
• kengät, pyöräilyhousut, pyöräilypaita
• sukat x 2
• alkkarit x 2
• Buff x 2
• hanskat
• unisukat
• 2 sisuria
• pari patruunaa
• kuusiokoloavain
• ketjunkatkaisin & -liitin
• pumppu
• yksi rengasrauta
• filtterillinen lötköpullo
• 2 juomapulloa pyörään
• makuupussi
• alusta
• teltta
• laturi
• vara-akku
• urheilulasit

Ruokaa

• puurot
• herkkupussit
• muutama patukka
• Noshtin marmeladeja
• pari geeliä

Perusvaatteet:

• toppi
• merinopaita
• untuvatakki
• vedenpitävä takki
• kuorihousut
• kengät
• ohuet pitkät housut
• vauvan vaippaharso pyyhkeeksi

Yht. 8kg (joista teltta 3kg, makuupussi ja alusta 1kg).