Oma tili

Mikä pimeällä lenkkeilyssä kiehtoo?

Kirjoittaja: Ida Meriläinen ja Ski Teamilaiset

Tätä kysyin Ski Teamilaisiltani ja moni heistä tunnustautuikin pimeällä lenkkeilyn rakastajaksi! Se on motivoivaa kuulla, nimittäin itselläni on hieman haasteita pimeän tullen. Tuntuu, että en näe eteeni ja tulee fiilis keskellä yötä lenkkeilystä… Nyt valmennettavieni motivoivia kuvauksia lukiessani koen saaneeni pilkahduksen lisämotivaatioita pimeään lähtemiseen. Uskon, että sinäkin sitä saat luettuasi tämän blogin. Jätä myös kommentti omasta voimanlähteestäsi pimeässä treenaamiseen.

Pimeydessä viehättää tunnelma

Moni Ski Teamilaisista kertoo nauttivansa hämärän ja pimeyden tuomasta tunnelmasta. Mielen ja kehon rauha tuodaan esiin usean vastauksen yhteydessä. Tuntuu, että osalle lenkkeily pimeässä on myös “saavutus”, jonka motivoi suorittamaan sen jälkeen lämpöiseen ja valoisaan kotiin palaaminen. 

Nämä seuraavat kommentit olivat aivan ihania lukea. Jotenkin itselleni tuli sellainen olo, että pimeässä treenatessa on mahdollisuus ja oikeastaan “pakko” keskittyä vain ja ainoastaan oman olotilan kuuntelemiseen ja siinä hetkessä olemiseen, koska pimeässä   ympäristöä on haastavampi tarkkailla ja ärsykkeitä on vähemmän. Oman olotilan kuuntelu ja fiilistely onkin minulle tärkeää, joten voisin hyvin ajatella syksyn lenkkien olevan mainio mahdollisuus kohdennetusti itsen kuunteluun.

Seuraavaksi valmennettavien ajatuksia tunnelmasta pimeälenkeillä.

Tykkään liikkua myös pimeällä ja talvella on jotenki mahtavaa mennä ilman otsalamppua hiihtoladuilla. Lumen valaistessa ympäristöä se muuttuu hyvin rauhoittavaksi ja palauttavaksi. Eikait sieltä meinaa malttaa edes kotia lähteä

Mä tykkään varsinkin syksyllä lenkkeillä pimeässä, jotenkin se pimeä rauhoittaa, kun on vähemmän kaikkia ärsykkeitä ja tapahtumia ympärillä . Myöhemmin talvella taas joutuu ehkä enemmän kaivelemaan motivaatiota, kun sitä pimeää piisaa jo iltapäivästä lähtien.

Ehkä siitä saa vielä enemmän sitä hyvää oloa, kun saa ittensä lenkille johonkin märkään ja pimeään syysiltaan + kerran yösuunnistusta kokeilleena oli aivan mieletöntä juosta pimeässä metsässä täyskuun valaistessa ja silloin jo kevyellä lumipeitteellä

Pimeällä lenkkeillessä on ihan oma tunnelma, ja sen jälkeen on niiin ihanaa päästä lämpöseen ja valoisaan kotiin takaisin 😍 ja tämmösenä naapurikyylänä on hauskaa pimeällä lenkkeillä katsella kotien kausivaloasetelmia (toivottavasti niitä tulee tänäkin vuonna vaikka sähkön hinta on pilvissä 🙈) ja vähän stalkkailla koteihin jos verhot ei oo kiinni 😎 siinä on vaan sitä jotai kun näkee olkkareita joissa pauhaa tv ja näkee elämää kodeissa 😂.

Itsenäisyys ja vuorokausirytmi

Pimeässä oleilu tuntui tarjoavan kivan mahdollisuuden yksin laatuajan viettämiseen. Myöhäisempi vuorokausirytmi eli ilta-aktiivisuus, itsekseen viihtyminen sekä hyvä suuntavaisto sopivat yhteen pimeän kanssa.

Luulenpa, että myöhäisempi vuorokausirytmini eli ilta-aktiivisuus sopii hyvin yhteen pimeän kanssa. Toki talvella pimeys kohtaa meidät kaikki oltiin virkkuja mihin tahansa aikaan päivästä. Toisin sanoen siihen viihtyykö pimeässä ja kiehtooko se vai pelottaako tai tuntuu muuten epämukavalta vaikuttaa se onko olo epävarma vai riittävän itsevarma. Jokaisella sitten on näiden taustalla erilaisia asianlaitaa selittäviä tekijöitä. Täytyy myös muistaa että kaupungeissa ei koskaan ole pimeää sillä tavalla kuin maalla. Mun pimeä on useimmiten kaupungin pimeää. Kaikkein eniten haltioissani oon pimeästä ollu eräopaskouluvuoden pimeäsuunnistuksilla. Siinä määrin että vaadin saada suunnistaa eri päivänä ku kollegat kun heidän lamput häiritsi mun suoritusta. Siispä oman olon takaa löytyy vastaus myös pimeän vastaanottamiseen.

Positiivisesti hämäävä pimeys

Pimeässä kannattaa ehdottomasti mennä treenaamaan poluille tai kapeille pururadoille. Nimittäin pimeässä ympärillä vilisevä metsä saa vauhdin tuntumaan huomattavasti todellista kovemmalta. Sen myötä urheilijan flow on siellä helpommin löydettävissä. Onhan siinä pimeässä juoksemisessa myös aimo annos alkukantaisuutta😁! Hyvä lamppu on tietysti vahinkojen välttämiseksi suositeltava.

Pimeässä liikkumisessa on sekin hyvä puoli, että voi harjoitella kenenkään näkemättä uusia tyylilyyli lajeja. Joten ihana pimeys turvaa nyt sauvakävelyn ja luisteluhiihdon harjoittelut tulevalle kaudelle. Oon hiihtänyt 15 vuotta vain pertsaa ja talvella odottaa luisteluhiihtokoulun alkeet. Se on mulla, kuin ankan vaappumista. En osaa ollenkaan.

Talven lumet tuovat oman mausteensa pimeään

Syksyn pimeä metsä on monen mielestä pelottavampi kuin talven luminen ”pimeä” metsä. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että me Ski Teamissa rakastamme lumihankia, hiihtoa ja runsasta lumisadetta. 

Eräs valmennettavani kuvailee mukavasti, että lumen puhtaus ja koskemattomuus metsässä saa jotenkin maadoittumaan siihen paikkaan, siihen hetkeen. Alkukantainen hiljaisuus, jälkien tekeminen. Ja niiden pian pyyhkiytyminen uuden lumen alla. Tunturissa tuuli ja viima, jotka siivoavat vieraskirjan puhtaaksi seuraaville. Kohina päässä hiljenee, mieli rauhoittuu ja sitä tuntee olevansa kiinni vain siinä hetkessä. Aivan parasta akkujen latausta! Voi kuinka monena pimeänä iltana kolasin Kaupin metsässä viime talvena lumisateen perässä. Kävin laskemassa koskemattomia rännejä. Ja ajattelin, etteivät Tamperelaiset tosiaan ansaitsisi tätä valkoista kultaa: liian usein olin se ainoa jälkien tekijä. Siinä kaiken keskellä olevassa metsässä.

Lamppujen käyttö auttaa pimeässä ja lumi lisää valoa

Pimeä ja syksyn synkät illat eivät ole kaikkien Ski Teamilaisten juttu. Lamppuja ja muita härpäkkeitä ollaan hankittu auttamaan asiaa. Niistä huolimatta saatetaan säikähtää jokaista rasahdusta ja nähdä sudensilmiä kiilumassa joka mutkassa. Lumien tulo helpottaa näkemistä ja metsässä viihtymistä.

Pimeällä tulee juostua ja tykkään siitä, tosin meillä on käytännössä aina lähellä joku valaistus, niin ei omaa lamppua tarvitse. Pimeällä hiihtämisessä on oma riemunsa. Kotikonnuilla hankiainen pellolla pimeällä suksilla tai pehmeässä lumessa liukulumikengillä on mahtavaa. Nolla valosaastetta. Mut metsäteillä iskee kyllä mörköjen pelko, niitä vähän välttelen.

Toivottavasti sait luettuasi aimo annoksen tsemppiä ja motivaatioita syksyn pimeneviin iltoihin ja hämäriin aamuihin! Jätä alle kommentti ajatuksistasi pimeällä liikkumiseen:)