Ota haltuun seikkailu-urheilu! Haastattelussa Napapiirinseikkailija Kati Vehmas

Kati Vehmas kirjoitti vasta blogiimme kokemuksistaan SporttiOravien Janin verkkovalmennuksessa. Kati on kansainvälisen tason seikkailu-urheilija ja Maloja ambassador, joka kilpailee tiimissään miesten kanssa. Syvennytäänpä seuraavaksi Katin päälajiin eli seikkailu-urheiluun! Mistä oikein on kyse?

Seikkailu-urheilu on multisporttia ja yllätyksiä täynnä

Seikkailu-urheilun päälajit ovat maastopyöräily, juoksu ja melonta, joko kajakilla, kanootilla tai packraftilla. Sen lisäksi kilpailuissa on erilaisia kiipeilytehtäviä, kuten esimerkiksi laskeutuminen, kalliokiipeily, erilaiset liu´ut ja via ferratat. Joskus kisoissa voi olla lisälajeina vaikkapa rullaluistelua, swimrunia tai jopa ratsastusta.

Lajit voivat tulla missä järjestyksessä vaan, ja toistua monta kertaa kisan aikana. Yhteistä kaikille lajeille on, että joukkue etenee suunnistaen rastilta rastillle.

Kuinka pitkiä kisat ovat?

Seikkailukilpailuja on eri mittaisia. Ne vaihtelevat kolmen tunnin multisport-kisoista aina viikon mittaisiin expedition-tyylisiin seikkailukisoihin. Näin myös etappien pituus vaihtelee paljon. Yksi etappi voi myös sisältää useita lajeja. Lyhyissä multisport kisoissa etappi voi olla vaikkapa 10 kilometriä maastopyöräilyä ja välissä 4 km:n mittainen suunnistus. Pitkissä kansainvälisissä kisoissa etappi voi kestä monta vuorokautta.

Olen itse tehnyt esimerkiksi 100 kilometrin juoksu/trekki osuuden, ja maastopyöräillyt yli vuorokauden putkeen.

Minkälaisia sääntöjä on seikkalu-urheilussa?

Seikkailu-urheilussa edetään yhtenä joukkueena ja omin voimin, se on koko lajin ydin. Eli koko matka kuljetaan yhdessä, ellei järjestäjällä ole joku erityistehtävä, joka vaatii joukkueen hajaantumista.

Ulkopuolinen apu ja moottoroitujen apuvälineiden käyttö on kielletty. Pääsääntöisesti kaikki tarvittavat varusteet, ruuat ja juomat kannetaan joukkueena itse. Järjestäjä kuljettaa vaihto- ja huoltoalueille tietyt varusteet, yleensä niin kutsutun huoltokassin. Sieltä sitten aina otetaan mukaan, mitä tarvitaan kullekin osuudelle.

Matkalta voi ostaa kaupoista tai kahviloista evästä, jos sellaisia sattuu matkalle. Voi pyytää paikallisilta vettä ja ruokaa tai vaikka korjausapua. Mutta oma huoltaja tai tuttu ihminen matkalla evästä antamassa ei ole sallittua.

Mitä evästä saa olla mukana?

Onneksi seikkailukisoissa saa syödä ihan mitä haluaa! Joskus järjestäjä tarjoaa ruokaa yhdessä tai kahdessa huollossa, mutta yleensä järjestäjän puolelta on tarjolla vain rajoitettu määrä kylmää ja kuumaa vettä. Mutta itse saa kantaa mukanaan millaisesta eväästä sattuu pitämään.

Usein kisan alussa turvaudutaan energiavalmisteisiin, mutta kisan edetessä yhä useammin repussa kulkee mukana oikeata ruokaa. Reppu voikin painaa yllättävän paljon varusteineen sekä juomineen ja ruokineen. Viisi kiloa menee helposti rikki, ja jos mukana kannetaan rullaluistimia tai märkäpuku, on tuplapainokin mahdollinen.

Saako olla GPS vai pitääkö mennä kompassilla?

Seikkailukisa on suunnistuskisa. Joukkue kulkee rastilta rastille itse suunnistaen, ja kaikki gps -laitteet on yleensä kategorisesti kielletty. Edes nykyaikaista rannetietokonetta ei saa kisassa pitää.

Parhaimmissa seikkailu-urheilujoukkueissa onkin yhdestä kahteen maailmantason suunnistajaa.

Suunnistus on hiukan erilaista, sillä kartat ovat yleensä huonompia kuin varsinaiset suunnistuskartat. Lisäksi puolet kisasta on yleensä pimeässä, ja suunnistaa pitää pystyä niin meloessa, pyöräillessä kuin summittaisella kartalla vuorilla. Suunnistajaa saa vaihtaa ja neuvoa saa kysyä paikallisilta. Kokemukseni mukaan se kyllä harvoin kannattaa.

Suomessa multisportkisasa suunnistus on pääosin helppoa. Etenkin kuntosarjassa pärjää hyvin, jos yksi joukkueesta osaa suunnistaa kuntorastitasoisesti.

Mikä on hurjin kokemuksesi?

Monet kiipeilyt ja hypyt ovat varmaan hurjia, mutta en yleensä koskaan tehtävän tekohetkellä mieti hetkeäkään. Teen vain, kuten käsketään.

Eräässä maailman cupin kisassa Espanjassa tuli melottua aika reipasta jokea. Kisanjärjestäjän ohjeista huolimatta voimalaitokselta oli jätetty jokeen kova virtaama, patoluukut auki. Mietimme moneen otteeseen meloessa, että onko tosi, että Tornionjoen rannalla kasvaneellekin tuntuu nyt aika kovilta nämä kosket.

Kaaduimmekin sitten pahasti, sain kajakkiin sidotusta kuivapussista kiinni ja roikuin koskissa kajakin perässä, ettemme kadottaisi sitä. Yritin mennä jalat edellä kiviin, etten löisi päätäni. En nähnyt mitään, tajusin vain, että takana istunut Heikki oli pudonnut jonnekin koskeen, ja kaikki muut tavarat olivat kadonneet. Onneksi mela oli ehjä. Joukkueen toinen parivaljakko sai minut suvannossa kiinni ja auttoi rantaan. Heikki loukkasi kylkensä pahasti. Viimeinen koski vedettiin rantaa pitkin, jopa Yukonin laskenut Heikki totesi, että tämä leikki saa nyt riittää.

Jälkeenpäin selvisi, että järjestäjä oli huomannut erheen, ja saanut voimalaitokseen yhteyden ja virtaamaa oli pudotettu jäljessämme tuleville tiimeille. Adrenaliini höyryissä ei edes pelottanut joella, mutta jälkeenpäin olen tuotakin miettinyt.

Synkin hetkesi kisoissa?

Olen ollut mukana keskeyttämässä muutamaan otteeseen ulkomailla pitkää kisa. Ne ovat olleet jotenkin mustaakin mustempia hetkiä. Siinä lösähtää jotenkin kaikki alas, odotukset, kova työ, kaikki ajallinen ja rahallinen panostus, mikä kisaan on laitettu.  Enkä voi toki kauhean riemukkaina hetkinä pitää niitä paria kertaa, kun olen oksentanut läpi yön, enkä ole saanut sitä loppumaan moneen tuntiin.

TOP 3 mahtavimmat paikat, joissa olet kisaillut?

Alpit, Pyrenet ja Kiina

Tarvitaanko lisenssiä vai voiko kuka tahansa osallistua?

Kaikkiin seikkailu- ja multisportkisoihin voi pääsääntöisesti osallistua kuka vain ilmoittamalla joukkue mukaan.

Suomen kisoista löytyy yleensä aina myös helpompi sarja, mihin voi ensikertalainenkin osallistua. Suomessa lyhyemmät kisat ovat yleisimmin parikisoja ja pidemmät kolmen hengen kisoja. Kansainväliset kisat ovat aina neljän hengen joukkueille, missä täytyy olla mukana molempien sukupuolien edustajia. Lähes aina kokoonpano on yksi nainen ja kolme miestä.

Miten seikkailu-urheilua treenataan?

Seikkailu-urheilijat harjoittelevat kaikkia kolmea päälajia, melontaa, juoksua ja maastopyöräilyä säännöllisesti. Myös kiipeilytaitoja pidetään yllä. Seikkailu-urheilu on todella pitkä ultrakisa, jolloin harjoittelu on pääosin kestävyysharjoittelua.

Tyypillisesti tehdään vaikkapa 2-5 tunnin lenkkejä, joko yhtä lajia, tai kahdesta kolmeen lajia peräkkäin. Usein myös tehdään joukkueena päivän mittaisia harjoituksia eri lajein.

Jos on kiinnostunut kokeilemaan Suomessa multisport-kisaa, voi harjoittelu olla pääosin mukavia maastopyöräilylenkkejä ja polkujuoksua. Melontaa kannattaa käydä vähintäänkin kokeilemassa.

Kiipeilytehtävät eivät Suomessa vaadi erityisosaamista tai itsenäistä osaamista ylipäänsä, vaan mukana on yleensä järjestäjä neuvomassa. Maailmalla kisoissa voi olla itsevarmistettuja kiipeilyjä tai via ferratoja, missä joukkueen pitää osata toimia itsenäisesti turvallisesti.

Miten lajiin pääsee sisään?

XC Party järjestää halukkaille tutustumisleirin tai seikkailupäivän, jos mielenkiintoa lajiin on!

Kisakalenteri 2020

Tutustu lisää lajiin Katin blogissa.