Kirjoittaja: Pekka Kauranen

Taustaa kisasta

Trans Gran Canaria (TGC) on järjestetty 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Kisareitti ja juostavat matkat ovat hieman vaihdelleet vuosien saatossa, mutta perusidea on pysynyt samana – juostaan saaren halki Gran Canarian vaellusreitistöä hyödyntäen. Viime vuosien reitti on kulkenut pääasiassa pohjoisesta etelään.  Reitti on kulkenut usein myös Gran Canarian symbolisten kohteiden, kuten Roque Nublon tai Pico de las Nievesin kautta.

Vuonna 2025 Trans Gran Canaria järjestettiin helmikuussa (19.-23.02.25) ja ajankohdaltaan se sijoittuu siten, ettei Euroopassa järjestetä tuohon aikaan juurikaan vielä juurikaan kisoja, varsinkaan ultramatkoilla. Se tarkoittaa, että mukana on usein myös maailman parhaita vuorijuoksijoita.

Nykyisin kisa kulkee pääsponsorinsa mukaan nimellä The North Face Trans Gran Canaria. TGC on osa World Trail Majors – kilpailusarjaa, johon sisältyy Kanarian lisäksi 11 kisaa ympäri maailmaa.

TGC Classic kisareitti

Kisamatkat

• Classic (aiemmin pelkkä Transgrancanaria): TGC:n päätapahtuma, jonka pituus on vaihdellut n.126-128 km välillä. Noususummaa kertyy n. 6800 m 
• Advanced: Noin 80+ km ja noususumma n.4500 metriä.
• Marathon : Klassinen maratonmatka, mutta tyypillisesti pidempi kuin 42km. Noin 1800 nousumetriä
• Start: Noin puolimaratonin mittainen ja 1300nm
• KV The Giant : Vertikaalikilometri, juoksumatka n. 5,5km
• Promo : Noin 12 km ja 730nm
• Youth ja Family trail: 5km ja 10km, suunnattu nuorille ensimmäiseksi vuorikisaksi

TGC Expo Melonerasin messukeskuksessa

“TGC on oivallinen valinta ensimmäiseksi vuorikisaksi, sillä ohuen ilmanalan vaikutukset eivät kisareitillä tunnu.”

Trans Gran Canaria suomalaisen juoksijan näkökulmasta

• Ajankohtansa puolesta TGC sijoittuu keskelle Suomen talvea ja selkeästi keskelle suomalaisen juoksijan talven harjoituskautta.
• Jos TGC on haaveissasi tai jo tulevien vuosien kisakalenterissasi, täytyy kisan ajankohta ottaa huomioon jo kausisuunnitelmassa, koska talven harjoituskaudesta tulee hieman kaksijakoinen.
• Huomioitava asia on myös siirtyminen Suomen talvesta Kanariansaarten lämpöön. Se tuo omat haasteensa kisasuoritukselle.

Reitin ominaispiirteet 

TGC on selkeästi vuorikisa, vaikka korkeutensa puolesta liikutaankin vuorikisoille varsin vaatimattomissa lukemissa. TGC Classicin lähtö ja maali sijaitsevat lähes merenpinnan tasolla, joten n.1800 metriin nouseva kisareitti on kuitenkin täysin verrannollinen esimerkiksi Alppien kisareitteihin, joissa kyläkorkeudet saattavat olla reilussa tonnissa. Tässä suhteessa TGC on oivallinen valinta ensimmäiseksi vuorikisaksi, sillä ohuen ilmanalan vaikutukset eivät kisareitillä tunnu.

“Myös juostavien laskujen jykkyys, yhdistettynä paikoitellen todella kovaan alustaan voi yllättää”

Maaston mittasuhteet ovat hyvin erilaiset kuin Suomen kisoissa. Nousut ja lasku ovat todella massiivisia. Vertailtaessa eri kisoja keskenään, voidaan vertailulukuna käyttää lukua, joka saadaan jakamalla nousumetrien määrä reitin pituudella. TGC Classicilla nousumetrien määrä per kilometri on n. 54m/km

Vertailun vuoksi:

• Nuuksio Classic 72 km 19 m/km
• NUTS KK 83 ja 166 km 34 m/km
• UTMB 171 km 58 m/km

Monelle polkujuoksijalle 1000:n nousumetrin tunkkaus, eli ns. verttitonni on klassikkoharjoitus, kuitenkin suomalaisen kannalta haaste tulee nousujen ja etenkin laskujen pituudessa. 

Ylämäkiharjoittelu on ollut monen polkujuoksijan harjoitusohjelmassa pitkään ehkä hieman liiankin korostuneessa roolissa, sillä yleensä ongelmaksi muodostuvat pikemminkin pitkät alamäet ja iskutuksen kanssa tuleva eksentrinen, eli  jarruttava lihastyö. Se on omiaan ennenpitkää hyydyttämään tasamaan juoksijan etureidet.

Myös juostavien laskujen jykkyys, yhdistettynä paikoitellen todella kovaan alustaan voi yllättää.

Alusta

TGC:n  Classic reitille voi sanoa mahtuvan melkeinpä kaikkea kuviteltavissa olevaa juoksualustaa, lukuunottamatta pitkospuita, suota tai esimerkiksi Vaaroilta tuttua kivikko-juurakkoa. 

Reitti sisältää myös kotimaiselle juoksijalle varsin eksoottisia alustoja, kuten lähes puhdasta savea (märkänä äärimmäisen liukas), kuivunutta puron pohjaa, joka muodostuu kerroksesta erikokoista pyöreää irtokiveä, tai moreenipolkua, jonka päällä on epämääräinen kerros irtokiveä. 

Moni saattaa myös rinnastaa  vuorikisan polkujuoksukisaan, mutta koska TGC:n reitti kulkee läpi kylien ja taajamien, on eritavoin päällystettyjen teiden ja katujen osuus melko suuri.

Järjestelyt

Suomen suurimpiin ja ammattimaisesti järjestettyihin kisoihin tottuneelle vierailu TGC ei tuo yllätyksiä. Tapahtumaa järjestää yritys nimeltä Aresta Eventos, yhdessä paikallisten yhdistysten ja lukuisten talkoolaisten kanssa. Ja järjestelyt toimivat!

Reitin merkkaus on huolellista ja selkeää. Huoltopisteiden määrä on varsin suuri ja etäisyys toisistaan on maltillinen,  10-15 km. Vaikka huoltopisteiden talkoolaisten käyttämä kieli on lähes pelkästään espanja, niin ystävällisyys ja palvelualttius korvaa puuttuvan yhteisen kielen. Toki esimerkiksi ilmoittautumisen yhteydessä englannilla pärjäsi hyvin.

Tarjoiluiltaan huoltopisteet ovat myös häkellyttävän monipuolisia, vaikka esimerkiksi Vaarojen Maratonin minimalistisessa “vain kylmää vettä” – linjassakin on kyllä viehätyksensä!

Vuoden 2025 kisassa starttasi yli 5000 juoksijaa eri matkoille ja osallistujamäärän kasvu oli kasvanut reippaasti viime vuodesta.

Koutsin oma kisa

Olin seuraillut TGC:tä sosiaalisen median kautta muutaman vuoden ja keväälle 2025 näytti aukenevan mahdollisuus osallistua. Kanaria oli sinällään tuttua juoksumaastoa ja olisi hienoa päästä kisaamaan siellä.. Liput tulivat myyntiin heinäkuussa -24 ja onnistuin saamaan paikan Classicille.

“126km reitin opettelu voi kuulostaa vaikealta, mutta oli kuitenkin yllättävän helppoa, kun maaston ominaispiirteet sai painettua mieleen.”

Valmistautuminen

Vuoden 2024 loppu oli minulle hieman haastavaa aikaa ja pienen tapaturman vuoksi loppusyksy ja alkutalvi meni takareittä kuntouttaen. Luotto oli kuitenkin kova, että helmikuussa oltaisiin viivalla, vaikka täysipainoinen treenikausi jäikin vähän lyhyeksi.

Kisareittiin tutustuminen ennakkoon oli tärkeässä roolissa, sillä en ollut juossut kisareitillä aikaisemmin,  parinkymmenen kilometrin pätkää lukuun ottamatta

Vaikken olekaan suunnistaja, niin tykkään kartoista ja niiden katselusta. Tavoitteenani on oppia painamaan kisareitti mieleen siten, että voin kisan aikana sijoitaa itseni kartalle ja seurata etenemistäni mielessäni. Perinteisten topokarttojen lisänä käytin Google  Mapsin Street View:tä, ja Google Earthia gpx-jäljen kanssa, jolloin reittiä pystyi helposti lentämään läpi. Tämän lisäksi Youtubesta löytyi liuta TGC-aiheisia videoita, joista pystyi hahmottamaan hyvin mm juoksualustaa ja maastoa ylipäätään. 126km reitin opettelu voi kuulostaa vaikealta, mutta oli kuitenkin yllättävän helppoa, kun maaston ominaispiirteet sai painettua mieleen.

Matkustimme perheen kanssa Maspalomasiin kisaviikon alussa, joten aikaa olosuhteisiin totuttautumiselle jäi pari kolme päivää. Kisajännitys alkoi kasvamaan mukavasti ja olo oli hieman malttamaton. Kaikki harjoittelut olisi nyt jo tehty ja tärkeintä olisi vain fiilistellä,levätä ja pysyä terveenä kisaan asti.

Kisan kulku

Lähtöpaikalla Las Palmasissa oli huikea meno päällä. DJ soitti ja kansaa oli kertynyt Las Canterasin hiekkarannalle seuraamaan lähtöä. Oli aika ottaa viimeiset kuvat ja etsiä itselle sopiva kolo lähtökarsinasta. Kello lähestyi puolta yötä, pian laskettiin sekunteja taaksepäin ja niin lähtökomento kajahti. 

Hieman vajaa 900 juoksijaa starttasi rannan pehmeältä hiekalta, kohti etelää ja Maspalomasissa sijaitsevaa maalia. Porukka ympäriltä starttasi ällistyttävän kovaa, hengityksestä päätellen kuin kympin kisaan. Koetin malttaa mieleni ja ottaa iisisti. Ensimmäisillä kilometreillä höntyilemällä on harvoin positiivinen vaikutus kisan lopputulokseen.

Reitti voidaan jakaa karkeasti kolmeen, noin maratonin mittaiseen osioon.

Ensimmäinen kolmannes oli rehevää saaren pohjoisosaa ja kulku oli enimmäkseen nousuvoittoista kohti saaren vuoristoista keskiosaa.

Omalla tavoitevauhdillani tämä kolmannes mentiin pimeässä ja Fontanaleselin huollosta, jossa ensimmäinen drop bag sijaitsi, tarjolla oli päivänvaloa.

Keskimmäinen kolmannes sisälsi reitin parhaat näköalat ja suurimmat korkeuserot. Olin odottanut erityisesti auringonnousua ja se oli kyllä upeaa katseltavaa. Yön kosteus oli tiivistynyt pilviksi laaksoihin ja rannikolle ja pääsin katsomaan auringonnousua pilvien yläpuolelta, korkealta harjanteelta. Näkyvyys oli hyvä, sillä naapurisaaren Teneriffan korkein vuori Teide, näkyi horisontissa.

Aurinko alkoi lämmittämään varsin voimakkaasti jo aamupäivällä, eikä viilentävää tuulta metsäisillä rinteillä juuri tuntunut.

Sääennusteen +22C toteutui varmasti varjossa, mutta korkealta paistava aurinko porotti kyllä kuumasti pohjoisen polkujuoksijaan.

 “Vaikka ongelmia olisi miten paljon tahansa, on oppimiskokemuksia tarjolla runsain mitoin.”

Lämpötilaan liittyvät suurimmat haasteeni kisan aikana, sillä varsin vahvaksi tehty urheilujuoma ei niissä olosuhteissa riittänyt tarvittavaan nesteytykseen ja onnistuin tuntien kuluessa hankkimaan itselleni ihan jonkinasteisen neste- ja energiavajeen. Nämä ovat asioita, joita on vaikea saada harjoittelun aikana esille ja siksi pitkät kisat onkin syytä ottaa nöyrästi ja oppimismielessä. Vaikka ongelmia olisi miten paljon tahansa, on oppimiskokemuksia tarjolla runsain mitoin.

Matka eteni varsin mukavasti, vaikka huoltopisteillä saikin käyttää kaikki keinot, jotta itsensä sai kammettua takaisi reitille. 70g/hh per lötkö sisältävä urheilujuoma ei uponnut riittävässä määrin. Cola ja vesi olivat liikkeellä pitävät voimat ja energian lähteinä olivat viimeisellä kolmanneksella enimmäkseen kehon rasvat.

Viimeinen kolmannes alkoi lähes reitin korkeimmalla kohdalla sijaitsevasta El Garanonin huollosta, jossa sijaitsi myös  kisan toinen drop bag. Edessä oli laskuvoittoinen osuus, jossa reitti laskeutui n.1800 m korkeudesta lähes merenpinnan tasolle n. 40 km matkalla.

Tällä pätkällä oli myös aiemmilta vuosilta tottu osuus, ja olihan se kiva rallatella tuttua reittiä alaspäin, vaikka jalat jo melko tyhjiltä tuntuivatkin. Laskun lopussa aurinko painui mailleen ja lampun sai kaivaa taas esiin.

“Maalin läheisyys ja tietoisuus reissun päättymisestä nosti adrenaliinitasot korkealle ja eteneminen tuntui yhtäkkiä helpolta”

Päivän kuumuus oli saanut aikaan vatsaan vellovan olon. Neste imeytyi huonosti ja Tuntesta – toiseksi viimeisestä huollosta – lähtiessä olo oli varsin etova. Pian huollon jälkeisessä nousussa päädyin oksentamaan kaiken ulos. Ennakkoon tavoittelemani 24h loppuaika näytti menevän vähän pitkäksi, mutta ainahan se on vaikea uudella reitillä arvioida sillä kuluvaa aikaa. 

Matka kuitenkin jatkui ja tyhjennyksen jälkeen olo helpotti. Viimeisestä huollosta nappasin pari appelsiinia, jotka tuntuivat siinä olotilassa parhaalta ratkaisulta.

Viimeisen huollon ja maalin väliin mahtui vajaan 10km osuus kuivaa puron pohjaa, mikä oli siinä olotilassa vaikea juosta, mutta kyllä sitä käveli. Vitonen ennen maalia reitti muuttui juostavaksi ja myös olotila oli kohentunut siinä määrin, että virtaa myös riitti juosta. Selkiä tuli vastaan ja pian Maspalomasin valot alkoivat näkymään.

Maalin läheisyys ja tietoisuus reissun päättymisestä nosti adrenaliinitasot korkealle ja eteneminen tuntui yhtäkkiä helpolta. Matka taittui joutuisasti ja äkkiä olinkin jo asfaltilla. Jäljellä oli enää muutama mutka Parque Sur:in jalkapallokenttien kupeessa, kunnes maalisuora aukesi ja ihmiset huusivat! 

Maali! 

Tuuletin vähän!

Maalifiilikset

Fiilis maalissa oli vähän kahtiajakoinen. Olin tottakai tyytyväinen, että sain kisan vietyä päätyyn saakka ongelmista huolimatta, mutta toisaalta juurisyyt neste- ja energiavajeen takana jäivät vähän kaivelemaan. Oliko ollut asioita, joita olisin voinut tehdä valmistautumisen suhteen eri tavalla, tai olisinko voinut toimia kisan aikana eri tavoin? Vastaus molempiin on jo tiedossa, joten nyt on vain käytävä pohdinta siitä, mitä ne keinot olisivat voineet olla? Kuten sanottu oppimiskokemuksia oli taas tarjolla!

Nyt edessä on muutaman viikon palautumisjakso ilman sen kummempia tavoitteita. Normaalia arkiaktiivisuutta ja lepoa. Treenin pariin palataan, vasta kun pää sen sanoo. Sitten käännetäänkin katseet Koillismaan suuntaan ja kohti NUTS Karhunkierrosta.

Myös Trail Zone tiimini tähtää Karhunkierrokselle ja kesän kisoihin. Liity mukaan vaikka heti! Lue lisää: https://xcparty.fi/tuote/trail-zone-juoksuvalmennus-verkossa/