Valmennuksen voimalla: 45-vuotiaana elämäni juoksukunnossa

Asiakastarina. Kirjoittaja Henna @hennarossi

Tavoite oli tehdä mahdottomasta mahdollinen, ja se toteutui! Kun valmennukseen lähdin, oli takana 58km Hetta-Pallas, joka tuntui aivan käsittämättömän pitkältä matkalta. Sen menin kipeillä polvilla juuri ja juuri maaliin, enkä voinut käsittää, miten kukaan voi juosta tuollaista matkaa saati yhtään pidempää!

Ainoa tie onnistumiseen oli oma henkilökohtainen valmentaja Pekka Kauranen, se oli selvää! Pikku hiljaa, viikko viikolta ja vuosi vuodelta on menty eteenpäin ja kappas, nyt tänä syksynä tuo Vaarojen 65km tuntui pikamatkalta. 

Malttia tässä hommassa on oltava. Mikään ei tule ilmaiseksi, ainakaan 45-vuotiaana, mutta oikealla treenillä eteenpäin kyllä pääsee, sen kuluneet vuodet ovat osoittaneet! Tätä moni ystäväni ei oikein ymmärrä. He ovat jääneet jollain tasolla ”paikoilleen” ja ajatukseen, että ei sitä enää tässä iässä pysty kovasti kehittymään juoksijana. Itse taas olen valmennuksen kautta ymmärtänyt, että todellakin pystyy, jos ammattilaisen ohjein treenaa. Ensimmäinen ”käsittämätön” tavoite oli KK83 pari vuotta sitten. Nyt täältä käsin katsottuna voin vain todeta, että ”huh kun olin nuori ja kokematon silloin!” 

Jalat eivät enää hyytyneet – energiansaannin ja voimaharjoittelun merkitys

En ymmärtänyt yhtään mitään polkujuoksusta, energioista, vauhdinjaosta, en mistään. En oikein vieläkään ymmärrä, millä sinnillä sen menin maaliin, en ainakaan energialla, enkä reisillä! Tuo reissu ehkä valaisi eniten itselleni energian tarvetta käytännössä. Paljon olen oppinut ja opettanutkin, mutta tuo (energiansaanti) tuntuu olevan isoin haaste itselleni. Etenkin Vaaroilla, kun tarjoilut oli vesilinjaa. Silti ymmärrys on aivan toista luokkaa, mitä silloin, kun matka alkoi. Ja väitän kyllä olevani jo melko hyvä tässä, vaikkakin opittavaa vielä on!
Toinen suuri oivallus, mitä KK83 jälkeen on tullut, on voimatreeni. Se on tuottanut tulosta siten, että nykyisin ei ole kiinni jaloista ylä- tai alamäet saati tasaiset pätkät. Sanoisin, että voimatreeni on onnistunut ehkä jopa parhaiten,  ja siinä on tullut isoin kehitys vuosien aikana.

Moni ystäväni ei oikein ymmärrä. He ovat jääneet jollain tasolla ”paikoilleen” ja ajatukseen, että ei sitä enää tässä iässä pysty kovasti kehittymään juoksijana. Itse taas olen valmennuksen kautta ymmärtänyt, että todellakin pystyy, jos ammattilaisen ohjein treenaa.

Kun 160 km ei enää pelota

Selvästi isoimpana onnistumisena on matkalla ollut YPH:n (NUTS Ylläs. Nimi periytyy siltä ajalta, kun se vielä juostiin toisinpäin. Eli Ylläs – Pallas – Hetta) perusmatka (160km). Tämän voinee ymmärtää jokainen, joka on joskus ensimmäisen perusmatkansa juossut! Vielä 3vkoa ennen YPH:ta 78km Kainuu Trailin jälkeen tämä tuntui täysin mahdottomalta rastilta. Jännitin matkaa aivan todella paljon, kaikkea siihen liittyvää, jaksamista kunnon puolesta, kropan kestävyyttä, unenpuutetta, aivan kaikkea. Ja mitä vielä, lopulta lähestulkoon helppo juoksu ja maalissa hyväkuntoisena, vaikka luotto-juoksukaverini jäikin puoliväliin. Se on heittämällä paras reissu tähän mennessä, vaikka alppijuoksut toki ovat olleet upeita kokemuksia. 

TAR (Transalpine Run) tuntui jopa helpolta YPH perusmatkan jälkeen, saihan siellä nukkua etappien välissä lämpimissä hotelleissa. Ja toki täytyy vielä nostaa tämän vuoden Vaarat yhdeksi merkkipaaluksi. Tiesin, että tämä on loistavasti onnistuneen kauden päätös ja halusin sen mennä lujaa ja itseäni testaten. Alkuetappi oli kertakaikkisesti upea juoksupätkä, vauhtia piisasi ja uskalsin painaa menemään, vaikka se taisi vähän kostautua loppumatkalla vauhdin hiipumisena…Mutta joka tapauksessa sain mitä hain, päivän kunto tuli testattua ja se oli tuossa reilun 11h pinnassa tällä kertaa, aivan hyvä!

Jatkoon uudella innolla

Polut on antaneet minulle niiiiin paljon, mutta myös ottaneet aikaani pois monella saralla. Jotenkin tuntuu, että jos jatkan näin intensiivisesti, kohta minulla ei olekaan mitään muuta. Ja myös innostus alkaa hiipua väkisin. Senpä vuoksi on hyvä pysähtyä silloin, kun intoa vielä löytyy, eikä vetää sitä kaikkea yhdellä kertaa päätyyn saakka, jolloin vaarana on innon sammuminen. Tiedän, että ensi kesänä juoksen monta kisaa ja varmasti myös jonkun alppikisan, mutta päätin, että niitä alan suunnittelemaan vasta aikaisintaan joulukuussa, kun olen levännyt ja väkisinkin irroittautunut tästä polkujuoksukuplasta.

Eli, suuren suuri kiitos Pekalle näistä vuosista!!! Yksi epäonnen kesä mahtui mukaan, mutta se johtui epäonnisesta kaatumisesta portaissa ja toi lisää motivaatiota mennä eteenpäin. On käsittämätöntä, kuinka pystyin juoksemaan tällaisen kauden! Ilman systemaattista valmennusta tähän ei varmasti kukaan olisi pystynyt!!!

Pekka Kaurasen valmennukseen pääset verkossa polkujuoksutiimi Trail Zonessa.

Liity mukaan: https://xcparty.fi/tuote/trail-zone-juoksuvalmennus-verkossa/