Arki vei treenaajaa 6-0 – XC Party Hero Mira matkalla kohti polku-ultraa

Harmitus

Harmitus. Se on kai päällimmäisenä mielessä, kun mietin edellistä pariviikkoista. Juuri kun sain kiinni säännöllisestä treeniarjesta ja pääsin haastamaan itseäni vauhtitreeneissä, nakkasi arki kapuloita rattaisiin. Tuli muutto ja laatikkoshow vuoden ikään ehtineen hulivilin kanssa. Samaan syssyyn pikkumies päätti aloittaa jälleen yöherätykset ja hyväksi lopuksi tai paremminkin kaiken kukkuraksi mieheni polvi päsähti ja sanoi sopimuksensa irti.

Arki

Arki on siis vienyt minua 6-0. Muuttohulinan ja muun säätämisen välissä olen joutunut skippaamaan treenin toisensa perään. Niinä hetkinä, aamuvarhaisella tai iltamyöhällä, kun minulla olisi ollut mahdollisuus treenata, olen ollut niin väsynyt, että jo pelkästään juoksutossujen sitominen olisi ollut liikaa pyydetty.

Mitä

Mitä tästä kaikesta on seurannut? Huono omatunto ja päätä kiristävä pipo ainakin, kun Riikan laatiman treeniohjelman noudattamisen ja ulkoilman hengittelemisen sijaan olen pörrännyt uudessa kodissa tavarapaljouden ja muuttolaatikoiden keskellä miettien, mihin tämä kaikki tavaramäärä survotaan.

Arki

Arki tuli siis vastaan. Vauvavuosi on ollut ihana, mutta kaikinpuolin myös haastava. Kun ennen olen treenannut ainoastaan omien aikataulujeni mukaan, on nyt ollut opeteltava muokkaamaan omat menot muksun aikatauluihin. Ei sinänsä mikään yllätys, mutta viimetingan tyypille välillä jokseenkin haastavaa. Tarvitsen siis enemmän suunnitelmallisuutta, jotta en missaisi niitä vapaita hetkiä, jolloin pääsen luikahtamaan omille poluilleni ja treenien pariin.

Toisaalta

Toisaalta nyt on ollut aika opetella ottamaan huomioon myös kokonaisrasitus. Kun pää ja keho ovat käyneet ylikierroksilla jo muutenkin, olisi treenit luultavasti menneet viimeisen parin viikon aikana harakoille. Ennen olisin pinkaissut juoksemaan tai salille, olipa oma olo tai kello mitä tahansa. Nyt olen antanut itselleni armoa tässä suhteessa. Siitä Riikka-valmentajakin on onneksi jaksanut minua muistuttaa. Valmentajan tuki ja kannustus tällaisissa tilanteissa on ollut minulle äärimmäisen ja yllättävänkin tärkeää.

Nyt

Nyt uudessa kodissa näyttää jo siedettävältä ja päikkäreitä nukkuvan lapsen unta voi sohvalla pötköttelevä potilaskin jo valvoa. Siksi puhkun uutta intoa ja energiaa. Alan koluta nyt Helsingin keskuspuiston sijaan Espoon maisemissa ja etsiä uudet polut treeneilleni. Hiihtokausi odottaa ja toukokuun NUTS Karhunkierrokseen on onneksi vielä aikaa!