Endorfiini-iloa sata kiloa – mistä kestävyysurheilijan high tulee?

Joskus sen saa, mutta läheskään aina ei. Sitä tunnetta kuitenkin moni jahtaa. Oletko sinä kokenus Runners´High´n Cyclist´s tai Skiers´ high´n? Moni kuvaa sitä euforiseksi tunteeksi, jossa voimavarat tuntuvat rajattomilta, jalat leijuvat ilmassa ja koet sulautuvasi ympäröivään maisemaan. Silloin, kun tähän tunteeseen pääsee kiinni, tuntuu sporttisuoritus kevyeltä ja helpolta, jopa euforiselta.

Kyky päästä tähän tilaan on tutkijoiden mukaan perua esi-isiltä, joiden piti jaksaa metsästää pitkiä päiviä ruoan perässä. Elimistön tehtävä oli siis auttaa isäntäänsä jaksamaan silloinkin, kun voimavarat ehtyvät. Tässä endorfiinit, luonnon opiaatit astuvat kuvaan ja antavat tarvittavia lisävoimia. Kyse oli siis hengissä selviämisestä, ruokaa oli pakko pystyä metsästämään pitkienkin matkojen takaa.

Endorfiini toimii siis luonnollisena kipulääkkeenä poistaen väsymyksen ja rakkojen aiheuttaman epämiellyttävän tunteen. Aivojen ikivanhat mekanismit auttavat sinua edelleen fyysisissä ponnistuksissa!

Miten Runner´s tai minkä tahansa High´n voi saavuttaa?

Puske kovaa, mutta älä liian kovaa!
Treenaa itsesi hyvään kuntoon. Harjoittelussa pitää päästä riittävälle tasolle, ihan aloittelijat eivät koe tätä tunnetta.
Kuuntelee mielimusiikkiasi, se voi edistää euforian kokemukseen pääsemistä.
Liiku yksin luonnossa jaksamisesi ja kykyjesi ylärajoilla

Endorfiinit polttoaineena

Luonnon apuvoima, endorfiinit ovat kemikaaleja, jotka käyttäytyvät morfiinin tavoin. Vasta vuonna 2008 saksalaistutkijat saivat selville mekanismit, miten Runners´High muodostuu.

Tutkijat saivat selville, että kahden tunnin mittaisella lenkillä, samat aivojen alueet aktivoituvat endorfiineillä, mitkä aktivoituvat rakastuessa. Mitä suurempi endorfiinin määrä, sitä euforisempi lenkkeilijän fiilis.

Mastereiden Runner´s ja Skier´s High

Kysytäänpä meidän Mastereilta heidän High kokemuksistaan.

Susanna juoksi raskauden loppupuolella

Oudoin kokemus, kun rv30 lähdin tyhjällä mutta isolla mahalla ”pikaiselle” aamujuoksulle. Kulkikin niin hyvin, että 10 km jälkeen en kääntynytkään kotia kohti, vaan oli pakko jatkaa.

Lopputulos, yksi elämäni kevyimmistä 30 km lenkeistä. Musta tuntui, etten koskenut ollenkaan maahan koko lenkin aikana!

Mikko Lepolan sykemittari hyytyi ennen miestä

Tämä taitaa olla ajallisesti pisin rykäisy mihin on yltänyt. Inttisukset, saapassiteet, saappaat tottakai ja kamat repussa. Tiepohjia, latu-uria ja paljon umpihankea. Eteneminen suunnistamalla ja pummeja tuli. Lunta oli tuolloin todella paljon ja suksien kanssa mentiin monella suolla aika syvällä. Lähtiessä aamulla satoi vettä ja seuraavana yönä pakkanen meni reilusti alle -20°C(-21°C). Muistelin että aikaa paloi tuo 32h, mutta tallennus onkin loppunut kesken. Alle 40h kuitenkin. Kofeiinia oli imeytetty suorituksen aikana niin paljon, että en pystynyt nukkumaan maalissa hiihdon jälkeen, vaan lähdin tunnin makuupussissa pyörimisen jälkeen ajamaan Utista Jämsään. Siitä en ole kovin ylpeä, ajokunto ei varmasti ollut vaadittavalla tasolla, vaikka siltä tuntuikin. Silloin yön yli hiihdot oli kivoja juttuja, nykyään siitä tulee niin krapulainen olo, että yritän välttää.

Ida lentää ladulla

Mulla on neljä kertaa ollut sellainen päivä, että lenkki/kisa ei hapota yhtään tai tunnu missään ja lentää vaan. Olo on jo lenkille mennessä sellainen. En osaa sanoa mistä tulee, koska viikot noiden päivien alla olleet erilaisia. Taivalkosken SM sprintissä kun olin 15. muistan ennen erää sanoneeni iskälle että ei tunnu missään vaikka menisin kuinka kovaa !

Yhden kerran oli joulupäivä vuonna 2018 ja illalla pertsan lenkki äitin kanssa. Suksi oli huono mutta kulki niin hyvin että tuntui etten koske maahan ollenkaan.💥🌟 Sitä odotellessa uudestaan.

Maijan jalat ja hyvä juoksuseura veivät ennätykseen

Minulla on päällimmäisenä MM-rajan metsästys Hampurin maratonilla 2005. Juoksu lähti vähän takkuisesti liikkeelle ja puolivälissä olin hieman aikataulua perässä. Puolimatkan jälkeen joku saksalainen mies ohitti minut ja lähdin peesiin. Pian huomasin juoksevani miltei puolimaratonin ennätysvauhtia ja ajattelin, että nyt taitaa käydä köpelösti ennen maalia.

Kilometri kilometriltä vauhti vain parani ja vaikka matkan rasitus tietenkin tuntui kehossa, tuntui silti niin hyvältä -tällaista “pöljää päivää” on hankala selittää sanoin. Tuon tuntemattoman miehen kanssa juoksimme maaliin saakka toisiamme tsempaten ja ennätykseni parani minuuttikaupalla.

Toki muitakin flow-tiloja on ollut, mutta tuosta Hampurin maratonista erityislaatuisen tekee erityisesti se, että järki yritti sanoa, etten pystyisi ylläpitämään niin kovaa kilometrivauhtia, mutta tunne (ja tietenkin kuntotekijät!) sanoivat toisin.

Oletko sinä kokenut endorfiinikekkulit? Hight? Flowt? Milloin sen koit?

Oma tili