Haastan nyt ajatuksesi tavoitteista – oletko valmis?

Kirjoittaja: Päivi Lohikoski IG: @paivihanna

Onko sinulla joku tavoite liikkumiselle? Monella ihmisellä kestävyysliikkujien kuplassa on tavoite kisoissa pärjääminen suhteessa muihin, oman ennätyksen tekeminen, tasonnosto jne. Toisaalta kestävyyskuplan ulkopuolella monen tavoite on painon pudotus tai kehon muokkaaminen vetävämmän näköiseksi. Some on täynnä peppu- ja korsetti- ja päkki kuntoon -jumppia. Elämä tuntuu olevan kamppailua läskiä ja rumuutta vastaan. Tämä tuntuu välillä vähän turhauttavaltakin. 

Mitä jos tavoite olisi oppia tunnistamaan tässä hetkessä kehon tarpeet?

Puuduttaako istuminen? Nouse ylös. Onko kireyttä hartioissa? Pyörittele hartioita ja heiluttele käsiä, pyörittele päätä. Onko lihaksissa  väsymystä? Lepää. Tuntuuko hermosto ylivirittyneeltä? Liiku rennosti ja vähennä viriketulvaa erityisesti iltaisin. Onko löysä, mutta levoton olo ja vaikea nukahtaa? Tee päivällä lenkki, jossa hengästyt kunnolla.

Viikonloppuna olisi hyvä tehdä rauhallinen pitkis eli ajallisesti pidempi lenkki kuin arjen lenkkisi ovat. Toiselle voi olla mielekästä käydä sienessä tai marjassa. Ihmisten luonnollinen rytmi suosii liikkumista, virikkeitä ja luonnonvaloa päivällä, säännöllistä ravinnonsaantia ja lopulta hiljentymistä hämärtyvän luonnon mukana. Keinovalo ja kova liikunta myöhään illalla ovat omiaan sotkemaan kehon luonnolliset mekanismit.

Mikä sinulle tuo iloa lajissasi? Onko se vauhti ja taidot? Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen? Vaaralliset tilanteet? Yksin tekeminen ja oma aika? On hyvä tunnistaa ne asiat, jotka itselle tuovat hyvää mieltä ja hyvän olon. Tee niitä!

Voisiko tavoite olla tietty tunnetila kehossa?

Se tunne, kun olet ketterä, kevyt, jaksava ja osaat. Tai se tunne, kun vaatteet ei purista, olkapäät ovat takana, ryhti hyvä ja olo itsevarma. Miten tähän tilaan pääsee? Ei ainakaan väkisin runttaamalla tai itseä sättimällä, vaan kehoa kunnioittaen ja sopivasti unta, ravintoa ja liikuntaa annostellen. 

Positiivinen itsepuhe niinkuin parhaalle ystävälle johtaa parempiin liikuntatottumuksiin ja parempiin valintoihin myös ruokapöydässä. Spartalaiset kuurit, kova ja ankara suhtautuminen itseen yleensä vain pitkittää tai syventää ongelmaa. Tämä on kuitenkin inhimillistä ja normaalia. Jos haluat oppia lempeyttä itseäsi kohtaan ja lisäksi tekemään arjessa kestäviä valintoja, voi apua olla coachin avusta. Myös valmennustiimeissämme saat paljon positiivista palautetta ja ohjausta terveellisiin valintoihin.

Tulostavoitteet ohjaavina tekijöinä

Urheilijoilla on usein tulostavoitteet pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Tässä määrittelen urheilijan henkilöksi, joka harjoittelee jossakin lajissa tavoitteena osallistua kilpailuihin. Iällä ei ole väliä. Osa kokee olevansa urheilija 80-vuotiaana ja osa on sitä mieltä, että urheilijat ovat vain 20-30-vuotiaita. Jokainen määritelköön oman statuksensa itse.

Urheilijoilla kannattaa olla unelma- ja tulostavoitteita. Aiemmin mainitut kehon kuuntelemiseen ja kehon olotilaan liittyvät asiat voisivat olla urheilijan tilannetavoitteita lyhyellä aikavälillä. Unelma puolestaan kaukana horisontissa oleva päämäärä, jota kohti ihminen päättää suunnata. Kun unelma on sanoitettu, muodostuu siitä tavoite. Sen jälkeen alitajunta ja keho alkavat automaattisesti ohjata urheilijaa kohti unelmaa. 

Liian helppoa unelmaa tai tavoitetta ei kannata asettaa, koska silloin koko potentiaali voi jäädä saavuttamatta. Ole rohkea!

Osa ihmisistä tarvitsee kaksi tavoitetta. Liian kova tavoite voi johtaa pettymykseen. Siksi joku maltillisempi tavoite kovan tavoitteen lisänä sopii osalle ihmisistä. Eli määrittele joku tavoite, joka on riittävän hyvä juuri sinulle. Kaikkea ei voi kehittää yhtä aikaa, siksi on valittava, että mitä milloinkin kehitetään. Tavoite voi olla fyysinen, henkinen, tekninen tai taktiseen kyvykkyyteen liittyvä asia. Yksistään fyysisellä puolella on monta asiaa, joista kaikkia ei voi yhtä aikaa kehittää. On siis tehtävä pitkäjänteinen suunnitelma ja hankittava myös ulkopuolista osaamista avuksi.

Kannattaa etsiä omia vahvuuksia:

  • Missä olen hyvä juuri nyt?
  • Mitkä ovat vahvuuteni?
  • Mistä saan elämän energiaa?
  • Mistä sytyn?
  • Mikä auttaa minua jaksamaan, kun on vaikeaa?

Positiivinen itsepuhe parantaa ja auttaa jaksamisessa

Psykologiassa on paljon näyttöä positiivisen itsepuheen ja itsemyötätunnon vaikutuksesta kisasuoritukseen, oppimiseen, palautumiseen ja terveyteen. Positiivinen tunne vaikuttaa fysiologiaan laskemalla stressiä, vahvistamalla verisuonia ja lisäksi se tekee meistä luovempia ja vastaanottavampia uudelle tiedolle ja oppimiselle. Siksi treenin aikana, kisassa ja välietappien aikana on tärkeää löytää itsestään hyviä asioita ja kiittää itseään. Tämä on taito, jota voi opetella samalla tavalla kuin vaikka uintitekniikkaa. Tosissaan tekeminen ja vakavuus ovat eri asioita. Ilo ja leikki ovat asioita, jotka ovat jaksamisen ja huippusuorituksen takana.

Myös järki, tieto ja faktat ovat tärkeitä, mutta valitettavasti ne eivät riittävän usein ohjaa toimintaa ja ajatuksia. Toiveisiin sekoitetut ideat ja tunteet saavat osan ihmisistä tekemään järjettömiä valintoja. Toisaalta heillä, joilla kykyä olisi, ei välttämättä ole rohkeutta hypätä tuntemattomaan ja tehdä mitä potentiaali sallisi. 

Uusia henkisiä ja fyysisiä taitoja on aina mahdollista oppia ja nykyistä osaamista syventää, mutta siihen tarvitaan tahtoa, osaamista ja palautetta. Ilman palautetta käsitys omista todellisista kyvyistä helposti hämärtyy.

Urheilijan määritelmä on jokaisen itse tehtävä. Osan työkavereistani mielestä minä olen urheilija. Minä taas annan urheilijan statuksen mieluumin heille, jotka käyttävät kesästä suurimman osan kisoissa käymiseen ja oikeasti panostavat asiaan. Ammattiurheilijat ovat vielä erikseen. Minulle riittää itseni haastaminen treeneissä ja 1-2 isoa tapahtumaa kesässä. Olen enemmänkin kuntourheilija. Treenaan pysyäkseni hyvässä kunnossa ja pitääkseni elämän tasapainossa. Kuva: Saariselkä MTB 2023

Etapit antavat energiaa

Etappeja tarvitaan niin työprojekteissa kuin urheilussa. Etapit antavat ryhtiä ja energiaa ja auttavat pitämään suunnan oikeana. Vain etappeja mittaamalla ja välillä pysähtymällä voidaan puuttua mahdollisiin ongelmiin, nähdä vaihtoehtoisia hyviä ratkaisuja ja varmistaa, että ollaan oikealla tiellä. Sokea ja ankara tekeminen kohti tavoitetta voi johtaa moniin ongelmiin pitkällä aikavälillä ja se estää luovat ratkaisut matkan aikana.

Saavutetun etapin jälkeen on tärkeää juhlistaa saavutuksia. Kellu tyytyväisyyden tunteessa, tankkaa itseesi positiivista energiaa. Näin itseluottamus omiin kykyihin ja voimavarat kasvavat. Ja todennäköisyys päästä seuraavaan etappiin kasvaa.

Voisiko tavoite olla ilon lisääminen?

Jos tekemisestäsi on kadonnut ilo liialliset puurtamisen seurauksena, voisi olla paikallaan miettiä että mistä ilo tulee? Mistä rakkautesi lajiin muodostuu? Mitkä ovat keveitä ja helppoja iloa tuovia asioita sinulle? Se voi olla esim:

  • Inspiroivat keskustelut laji-ihmisten kanssa
  • Inspiroivan ihmisen kanssa treenaaminen
  • Yhteislenkit
  • Hyvä musiikki lenkillä
  • Lajin kisojen ja huippusuoritusten ihaileminen
  • Leikkimielinen kisailu itseä vastaan Stravassa tai muualla
  • Päivittäiset lepohetket
  • Kaluston päivittäminen, tuunaaminen tai huoltaminen
  • Mieti, onko jotain elämässäsi liikaa?
  • Mitä elämässäsi on liian vähän?

Työssäni yrityksissä, yliopistossa ja missä tahansa tavoitteellisessa liiketoiminnassa tehdään roadmapit eli matkakartat, joissa on pitkän- ja lyhyen tähtäimen tavoitteet. Mielestäni kaikkien tavoitteellisesti treenaavien ihmisten olisi hyvä miettiä omien arvojensa mukaiset tavoitteet ja niihin sopivat välietapit. Tavoitteet kannattaa kirjoittaa ylös, jotta niihin voi aina säännöllisesti palata.

Oman ajattelun ja tekemisen välietapeilla voi ja kannattaa pysähtyä miettimään säännöllisesti, että palvelevatko nämä tavoitteet edelleen minua ihmisenä ja haluanko edelleen tätä? Jos vastaus on edelleen kyllä, voi näitä tavoitteita kohti voi mennä valmentajan kanssa tai ilman. Ihmisellä on aina oikeus myös muuttaa suuntaan ja luopua sellaisesta, mikä ei enää palvele. Kuva: Mikko Halonen

Päivi Lohikoski

Päivi Lohikoski on kokenut viestinnän ja johtamisen valmentaja, e-learning spesialisti, virtuaalitiimien johtamisesta väitellyt tohtori ja yksi XC Partyn perustajista. Pirteä ja positiivinen Päivi on varsinainen ideanikkari ja visionääri, joka jakaa rajoja ja rakkautta XC Party Mamana yhtiön hallituksessa. Päivin intohimo on maastopyöräily ja talvella hiihto.  XC Partyn kautta Päivin coachausta voi hankkia erilaisten elämäntilanteiden selkeyttämiseen ja “oman juttunsa” kirkastamiseen. Päivin aiempi valmennuskokemus on johtajien ja johtoryhmien valmennuksessa. Teemoina ovat olleet henkilöstön projektinhallinnan ja viestinnän prosessien kehittäminen, visio- ja strategiatyö sekä osaamisenjohtamisen kehittäminen. Viime aikoina Päivi on auttanut ihmisiä uuden suunnan löytämisessä elämään, oman potentiaalin käyttöönotossa ja elämää kahlitsevista tekijöistä irtipäästämiseen osana coaching ja valmennustaitojen opintoja, jotka päättyvät marraskuussa 2023. Omassa ihmisenä kasvussa Päivi kokee edelleen olevansa kesken ja ikuisella tutkimusmatkalla.

Lähteet

Huipulle! Henkinen valmentautuminen urheilussa. (2014) Christina Forssell

Kehon viisaat viestit – Kuuntele, tiedosta ja voi paremmin (2022) Karita Palomäki, Juha Siira

Paras (2018) Erik Bertrand Larssen

XC-Masterien ajatuksia tavoitteista

Olen ehkä ollut kauan sitten urheilija, nyt liikkuja. Liikun ihan oman elämänlaadun parantamiseksi, että on terveyttä ja oma toimintakyky säilyy ja voi kokea asioita nyt ja jatkossa.

Kasvu ihmisenä on mielenkiintoinen asia. Oman lajin kautta kasvu on ollut aika vahvaa, se on muokannut minua aika paljon. Liikunta yleisesti antaa elämään rytmiä, selkeyttä ja rauhaa. Se jäsentää omaa oloa ja ajatuksia siinä sivussa.