Tarinoita Pyhä Tunturimaratonilta – voimanaisia vai tunturisopuleita?

NUTS Housen verkkovalmennustiimi koostui kaikille matkoille osallistuneista erilaisista polkujuoksun harrastajista.  Erilaisuus on rikkautta, niin myös tässä tiimissä. Parasta oli nähdä ne tulokset, mitä ammattitaitoinen ja osaava valmennus ja toisiaan kannustava hyvähenkinen tiimi saa aikaan: itsensä ylittämisiä ja hienoja luontokokemuksia kestävyysliikunnan parissa.

Alla on kolmen valmennettavan tarinat. Lukija saa päättää ovatko tarinan naiset enemmän power leidejä vai tunturisopuleita! 😀  XC Party Hero tittelin he ainakin ovat ansainneet!

• Sanna-Lena Siivola – NUTS Pyhä Tunturimaraton
• Charlotte Rautio – NUTS Pyhä Tunturimaraton puolikas
• Ulla Lassila – Tunturikymppi

Sanna-Lena valmentautui ja kisaili rennolla otteella poluista nauttien

Odotukset vs. todellisuus

Ennakko-odotukset ja ajatukset olivat aivan erilaiset, miten se sitten lopulta menikään . Valmennuksen aikana muuttuikin elämässä moni asia ja kiire ja väsymys oli usein pinnalla. Niinpä minun piti löysätä ohjelmasta, että jaksaisin paremmin. Olin alun perin menossa tekemään omaa parasta huippusuoritustani, ajallisesti Pyhälle. Niin se vaan tavoite muuttui, että huippua jos pääsee maaliin ja jos pärjää mäet, eikä tule loukkaantumisia yms. yllättävää. Ja ylipäätään tuli fiilis, että kunhan pääsee jo poluille pitkäksi aikaa. Tätä olin niin odottanut jo kka!

Harjoitteluni Pyhälle

Koitin mahdollisuuksien ja omien voimavarojen ja ajan mukaan tehdä treeniä ohjelman mukaisesti. Mäkitreenejä koitin saada alle, ja juoksua muualla kuin asfaltilla. Kisaviikolla kunnolla neste- ja ruokatankkausta, joka meni kyllä nappiin ekaa kertaa! Maltoin olla loppuaikana liikaa treenaamatta niinkuin on järkevää ja se ei aina ole se oma vahvin juttu ?, kun fiilispohjalla touhuaa.

Kisa-aamu meni kiireesti, vaikka oli aikaa. Olin liikenteessä semmoisella sopivalla kutinalla. Aloin olla jo malttamaton! Riikan vetämä aamuverkka kruunasi lähdön, kun verkat tahtoo tapahtumien aikana jäädä tekemättä.

Pyhä Tunturimaratonilla

Juoksu kulki hyvin ja oli huippua kun reitillä on niin usein juomapisteitä. Reitti on minusta kiva, vaikkakin teknistä osuutta on itselleni kohtuu paljon. Tuntui, että en osaa, pysty tai uskalla juosta vaikka mieli olis tehnytkin. Toisaalta, oli paljon juostavaakin pätkää tämän tästä. Viime vuoden ekaan kertaan nähden ne nousut ei olleetkaan enää niin pahoja. Tai ne ei ainakaan siltä tuntunut ja hävettikin kun olin niistä muille puhunut, että pahoja kivikkoisia nousuja. Toki saattaa se joistakin vielä siltä tuntua, niinkuin itsestäni tuntui viime vuonna, että eikö se koskaan lopu!

Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?

Papukaija ??tai se tunturisopuli ?

Mitä polkujuoksu sinulle merkitsee?

Polkujuoksu merkitsee parasta tapaa viettää omaa aikaa yksin tai porukalla/ystävän kanssa luonnossa, saaden samalla olla oman lempilajin äärellä.  Polkujuoksu on vapautta. Mieli rauhoittuu poluilla ja on mahtava olla puhtaan, kauniin ja hiljaisen luonnon helmassa. Polkujen ihmeitä tekevästä vaikutuksesta saan nauttia ihan joka kerta. Aina riittää ihmeteltävää yhtälailla ja arvostaa, että saa ja voi luonnossa liikkua.