Valmentaja vallankäyttäjänä – keppiä, porkkanaa, rajoja vai rakkautta?
Kirjoittaja: Päivi Lohikoski IG: @paivihanna
Valta ja luottamus vaikuttavat kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa taustalla. Usein vallankäyttö mielletään negatiiviseksi asiaksi, mutta se on minun mielestäni neutraali asia. Kaikilla meillä on valtaa ja sen positiivisuus ja negatiivisuus riippuu miten sitä valtaa käytetään.
Valmentajalla voi olla yksi tai useampi vallanlaji suhteessa valmennettavaan. Valmennussuhteen onnistuminen riippuu siitä, mitä valtaa käytetään.
Nykyään yhä useammassa lajissa on alettu ymmärtää, että kun valmentaja ja valmennettavat jakavat samat arvot, voi syntyä tunnetason luottamus. Kun syntyy tunnetason luottamus, myös tietoa otetaan vastaan, uskotaan sitä ja omaa toimintaa on mahdollista säädellä ja muuttaa. Tällä on myös yhteys hyvinvointiin. Tarkastellaan seuraavaksi syvällisemmin vallan lajeja.
Vallan lajit
-
- karisma
-
- muodollinen valta (asema, tittelit)
-
- samaistumisvalta (osaaminen, kokemus, opettaja-oppilas, mestari-kisälli)
-
- asiantuntijavaltaa (alan syvällinen osaaminen)
-
- valta rangaista tai palkita.
Yksin millään vallan lajilla ei välttämättä pääse parhaaseen tulokseen. Tarvitaan useaa eri lajia, mutta osa on tärkeämpiä kuin toiset ja niiden käytöllä on erilaiset vaikutukset luottamukseen ja lopputulokseen.
Samaistumisvalta
Samaistumisvalta perustuu siihen, että opettaja tai valmentaja tietää paremmin ja enemmän ja on pidemmällä alalla kuin valmennettavansa. Suhteessa näkyy vilpittömän osaamisen jakamisen lisäksi hyvää tahtoa ja avoimuutta oppimiseen.
Valmennettava tekee töitä päästäkseen eteenpäin samalla luottaen valmentajaansa. Esim. Iivo Niskanen oletettavasti tietää paljon valmennuksesta ja itsestään, mutta valmentaja on silti oman alansa mestari ja luultavasti käyttää sekä samaistumis- että asiantuntijavaltaa Iivoon. Valmennussuhde elää sekä tieto- että tunnetasolla ja luottamusta on kaikilla tasoilla. On hyvää tahtoa, kompetenssia, sitoutumista, yhteisiä arvoja ja normeja sekä rakkautta lajiin.
“Arvostan tunnetason johtajia ja nöyrää oppimisasennetta. Myös mestari voi oppia oppilaaltaan. Kun johtaja osoittaa arvostusta ja kunnioitusta aidosti alaisilleen, niin syntyy tunnetason juttu ja tiimi on liekeissä.” XC-Master Keijo Vehkakoski
Keijo Vehkakosken kuva: Harri Uotinen IG:@retkikumppani
Luottamus on kaiken yhteistyön pohja
Luottamustakin on montaa lajia: mm. tieto-, tunne-, ja normatiivinen luottamus. Näitä kaikkia tarvitaan yhteistyössä ja ne ovat yhteydessä myös valtaan. Luottamus on kuin lintu kädellä. Jos puristat sitä liian kovaa, se kuolee. Jos et tarjoa sille tilaisuutta laskeutua, elää ja hengittää, se siirtyy muualle. Tärkeintä on se, että kun myös tunnetasolla on luottamusta, uskotaan mitä toinen sanoo ja tietoa otetaan vastaan. Hiljainen kokemusperäinen tieto otetaan vastaan, kun sekä tieto- että tunneluottamus ihmisten välillä on olemassa.
Valta rangaista ja palkita
Palkitsemisvalta ”Jes jes hyvä meininki, hienosti tehty!” ei sitoutua eikä palkitse, jos palkitsemiseen ei aidosti ole syytä. Samalla tavalla kuin 15v nuorta ei pidä kehua neroksi, jos hän osaa laskea 1+1, ei urheilijaa välttämättä kannata hehkuttaa keskinkertaisesta suorituksesta. Parempi olisi kehua hyvin tehdystä treenistä ja siitä, että urheilija tekee sinnikkäästi töitä. Kehuminen ja ulkoiset palkkiot eivät yksin motivoi oppimaan eivätkä sitouta. Se, että ihminen löytää oman intohimonsa, uskaltaa tehdä, vaikka ei osaa tai tiedä lopputulosta, tai pystyy pistämään itsensä likoon kovassa paikassa, johtaa oppimiseen ja sitä myöten kehitykseen.
Yrittämisestä ja kokeiluista saatu palaute ja kehut sitouttavat oppimiseen. Siksi oppimisesta ja itsensä ylittämisestä kannattaa palkita ja kehua.
Kehuminen ja palkitseminen eivät sitouta ihmistä yhteiseen tekemiseen, jos valmentajan ja valmennettavan arvomaailmat eroavat toisistaan.
“Osa varsinkin vanhemmista senseistä on melko konservatiivisen taustan omaavia. Hierarkia lajissa on kohtuullisen tiukka ja vieläpä kulttuurillisesti vahvasti läsnä. Itse olen tottunut omaksumaan enemmän mentorin ja rinnalla kulkijan roolin, niin tämä on joskus aiheuttanut kasvukipuja ja omassa valmennuksessa on pitänyt löytää sopiva tapa toimia. Perinteitä ja kulttuuria pitää kunnioittaa, mutta muodollinen valta silti ei saa määrittää itse valmennusta.”- XC-Master Mika Kankainen
“Minullakin on budotausta karaten puolelta reilu 20 vuoden kokemuksella. Siellä tosiaan suuren sensein osaamista ei koskaan kyseenalaistettu ainakaan viime vuosituhannella. Minustakin tuli sensei, mutta en kokenut koskaan olevani asiantuntija.”- XC-Master Keijo Vehkakoski
Valmentaja, ovatko tunnetaitosi kunnossa?
Valmentaja: Opi käsittelemään omia pettymyksiä ja tunteita, jotta et kaada pettymystäsi valmennettavan niskaan rankaisemalla. Tällainen rankaiseva käytös on reaktiivista tunteiden vallassa toimimista, joka ei johda millään tavalla hyvään ja kestävään lopputulokseen.
Kovuuden historian taustat
Armeijassa ja korkean turvallisuusriskin töissä tai vaikka vuorikiipeilyssä tarvitaan hierarkia. Budolajien historia on armeijassa ja taistelutaidoissa. Mitä vahvempi hierarkia, sitä vähemmän kommunikaatiota (säätöä) tarvitaan vaikeissa valintatilanteissa ja jos pitää toimia nopeasti. Tämä varmistaa tehokkaan toiminnan ja turvallisuuden. Tähän tehokkuusajatteluun perustuu esim. “neuvostoajan” lajien kurinalainen lajikulttuuri. Poikkeamisesta ja sooloilusta rangaistaan, koska tausta-ajatuksena on, että yksilöllisyys vaarantaa yhteisen tavoitteen, kulttuurin ja jopa muiden turvallisuuden. Jääkiekko on käynyt läpi kulttuurimuutoksen autoritaarisesta ”valmentaja päättää ja rankaisee” tyylistä esimerkiksi Alpo Suhosen tai Curt Lindströmin yksilöä kunnioittavaan moderniin tyyliin. Tällä tyylillä valmensi myös Jalonen maajoukkueessa. Tämän muutoksen mukana on tullut jopa joukkuelajeissa keskusteluun arvot, jota jotkut pitävät pehmenänä johtamisena. Mielestäni ihmisten johtaminen ilman arvokeskustelua ja luottamusta ei ole edes mahdollista.
Titteli ei tee kenestäkään johtajaa
Muodollinen valta esimerkiksi jonkun henkilön nimeäminen maajoukkueen valmentajaksi ei tarkoita sitä, että urheilijat sitoutuisivat valmennussuhteeseen. Tarvitaan myös muita vallan lajeja. Muodollinen valta on vain lähtöpiste. Karisma on vallanlajeista helpoiten harhaanjohtava. Entisten urheilijoiden haluaminen valmentajiksi perustuu mm.karismaan, samoin joillakin valmentajilla voi olla kuuluva ääni, huomiota herättävä ulkonäkö, vakuuttava puhetyyli ja extrovertti luonne, joka vetää ihmisiä puoleensa. Valitettavasti narsismiin taipuvaiset ihmiset tulevat joissakin kulttuureissa valituksi johtajiksi juuri karismansa takia.
Jos pohjalla ei ole yhteisiä arvoja, samaistumisvaltaa ja asiantuntijuutta, loppuu valmennussuhteen teho ennen pitkää.
Samaistumisvalta ja asiantuntijavalta sitouttavat parhaiten yhteiseen tekemiseen pitkällä aikavälillä ja näillä vallanlajeilla on paras oppimis- ja kehittymispotentiaali.
Kuuntele podcast Rajoja vai rakkautta? Mukana valmennuksen syvässä päädyssä vieraana XC-Masterit Mika Kankainen ja Bettina Wikström
Lähteet:
French and Ravenin 50-luvulla luoma klassikko Five Bases of Power höystettynä uusilla tutkimuksilla.
Carol Dweck, Mindset: The New Psychology of Success
Kirjoittaja, Päivi Lohikoski
Päivi Lohikoski on coach ja ratkaisukeskeinen valmentaja, joka työskentelee koulutuspäällikkönä Oulun yliopiston Kerttu Saalasti instituutissa. Päivi on väitellyt tuotantotaloudelta ja opiskellut maisterintutkintonsa informaatiotutkimuksessa ja viestinnässä. Hän on opiskellut myös organisaatiopsykologiaa ja tehnyt työtä konsulttina ja yrittäjänä liike-elämän partnerien lisäksi eri urheilulajien parissa yhteistyössä mm. Palloliiton ja maastohiihdon parissa. Päivin ydinosaaminen liittyy ihmiseen tiedonkäsittelijänä ja viestijänä, joka muodostaa monimutkaisia verkostoja ja foorumeja, joihin kaikkiin liittyy luottamus, oppiminen ja valta. Ihmisten johtaminen on johtamisen eri alalajeista vaikein, mutta kiinnostavin laji.
